Perjantaina marraskuun 28.päivänä testasimme eskareiden ja aikuistenkin kuntoa pitkällä vaellusretkellä. Kävelimme ensin omalle laavulle ja pidimme siellä pienen lepohetken. Jatkoimme sitten matkaa Paanasen laavulle, jossa oli varsinainen retkikohteemme. Menomatkalla huomasimme, että keli olikin todella kurainen ja paluumatka alkoi hieman mietityttämään. Teimme siis reitin muutoksen ja lähdimme takaisin koululle pekanpolun kautta ja tilasimme linja-auton hakemaan väsyneet matkaajat Pekantien varresta. Matkaa kertyi yhteensä 5 kilometriä ja kävelyyn käytimme aikaa 1h 42 min. Koko retki leikkeineen ja ruokailuineen kesti kolme tuntia, joten ihan pikku reissu tämä ei ollut. Ihmeellistä kyllä, kun palasimme koulun pihaan, alkoivat pojat vielä pelata jalkapalloa. Joillakin jäi siis vielä voimia varastoonkin!
Ensimmäinen lepotauko
Reittimme kulki pururataa, metsäpolkua,
pellon reunaa ja tietä pitkin.
Tällä kohtaa alkoi vähän hirvittää miten retkemme päättyykään...
Puhelimesta seurasimme miten matka eteni
Laavu näkyvissä ja melkein 3 kilometriä takana.
Mistähän olivat nämä neliön muotoiset jäljet syntyneet?
Perillä olikin mukava tunnlma kun tulet oli valmiiksi tehtynä ja nokipannukahvit tulossa. Lapsille maistui mehut ja hetkeksi maltoimme pysähtyä lepäämään ennenkuin leikit alkovat.
 |
| Retkipaikan maisemaa riitti silmän kantamattomiin |
Kotista voi leikkiä metsässäkin. Äiti vie tässä lapsia kouluun ja hoitopaikkaan. Osa lapsista jäi kotiin vartiointihommiin.
Ruoka maistui taas hyvälle ja tunnelma oli leppoisa.
Kenttäkeittiössä tarjoiltiin ruokaa ja nokipannukahvia
Tilannekomiikkaa: parsakaaliastian päällä luki Satun nimi. Aika tuhti annos joten annoin mielelläni toisillekin
Matikkaa ja äidinkieltäkin opiskelimme: tässä J-kirjain ja muodot kolmio, soikio, ympyrä ja nelikulmio.
